Tänään sen tajusin, ihan äkkiä ja yllättäen. Syksy on käsillä. Mistä se tuli? Missä vaiheessa se hiippaili tänne? Ei ilmoitellut tulostaan, kutsui itse itsensä.

Olin Raision pääkirjastossa hakemassa varaamaani elokuvaa (Viettelysten vaunu) ja vettä tuli taivaan täydeltä. Paljaat jalat sandaaleissa palelivat vähän ja oli villatakkiakin ikävä. Kello oli vähän vaille kuusi illalla ja silloin, sillä hetkellä, tajusin syksyn saapuneen. Tai ehkä olevan ihan nurkan takana. Kuin ystävä, joka hiipii leikkisästi lähemmäs selän takana ja sitten tunteekin jo käden koskettavan selkää tai olkapäätä. "Hei, minä tässä."

Minulle syksy on aina ollut hyvää aikaa. Yhdistelmä kaipausta ja energiaa. Uusia harrastuksia, uusia mahdollisuuksia. Sumuisia aamuja, hämäriä iltoja. Minulle vuosi alkaa syksystä.