Mietiskelin sunnuntaipäivän ratoksi auringon hintaa. Jos pitäisi yrittää arvioida sen merkitys ja sen antama energia, niin mikähän sen hinnaksi muodostuisi? Olisiko kenelläkään siihen varaa, edes Bill Gatesillä? Kuun voisi saada halvemmalla.

Paljonkohan aurinko painaa? Kaasuahan se taitaa lähinnä olla, eli voi olla yllättävän kevytkin. Punnitsemaan ei voi mennä - siinä kärventyisi.

Meidän maailmassamme kaiken pitää olla mitattavissa, punnittavissa ja hinnoiteltavissa vaikka väkisin.  

Tänä sunnuntaina olen ollut yksin, mutten yksinäinen. Olen katsonut kalpeaa auringonvaloa ikkunan läpi. Olen lukenut Gregorios Nyssalaisen kirjaa Sielusta ja ylösnousemuksesta. Ajatukset ovat askaroineet vanhemman siskoni lähestyvässä 40-vuotispäivässä, ystävän kokemassa syöpäsäikähdyksessä (onneksi oli aiheeton) ja Jumalassa. Deus absconditus, salattu Jumala, näennäisen tai todellisen poissaolon Jumala. Oloahan se on poissaolokin. Meidän maailmamme voi sulattaa niin vähän todellisuutta, niin kapean viipaleen siitä. Meille todellisuus annostellaan kuin lapsille muinoin kalanmaksaöljy: lusikallinen kerrallaan ja sekin nautitaan vastahankaisesti marinan säestämänä.

Moniosaaja PuoLiskoinen auttaa avutonta

PuoLiskoinen sanaili tänään sellaista, että saattaisi auttaa minua jossakin vaiheessa tekemään ihan oman taustan tähän blogiini. Hän kun osaa monien muiden taitojen lisäksi myös ohjelmoida.