Päivän sitaattimme tulee Piruetin myyjätytöltä. Otetaanpa alusta.

Paikka: Piruetti, Eerikinkatu 9, Turku.

Aika: noin kello 15:30.

Vierailun aihe: balettitrikoiden ostaminen (vanhojen mentyä rikki)

Päähenkilöt: Minä (farkut kokoa 34, trenssi kokoa 36), Piruetin myyjätyttö (kokoa 30 tai 32, tai kenties miinuskokoa) Taustalla tunnelmaa luomassa: aiemmin tilaamiaan tuotteita vänkäävä miesasiakas (ei hajuakaan hänen vaatekoostaan, eikä sillä ole väliäkään), kaupassa ujona häilyvä vanhempi naisasiakas.

Dialogi:

Minä: "Siis näissähän ei ole sanottu sitä paksuutta, denierejä siis..? (katselee epäluuloisena tarjolla olevia trikoovaihtoehtoja)

Myyjätyttö: "Ei, mutta sä voit kokeilla." (avaa paketin) "Nää balettitrikoot on kaikki tällaisia tosi paksuja.."

Minä: "Tuntuvat olevan." (sormeilee trikoita) "Teillä ei taida olla näitä ihonvärisinä?"

Myyjätyttö: "Ei.. kyllä ne on kaikki joko tätä puuterisävyä tai sitten mustia."

Minä: "Otan varmaankin sitten tuollaiset mustat."

Myyjätyttö: "Nämä on muuten yhden koon trikoita, eli ne menee kaikille. (vilkaisee - tai siltä minusta ainakin tuntuu - epäilevästi lanteitani) "Nää venyy siis tosi paljon.." (todistaa pointtinsa venyttelemällä käsissään olevia trikoita ällistyttäviin ulottuvuuksiin)

Tuskallisen pitkän laskunmaksamishetken jälkeen suuntaan takaisin kadulle, vaaleanpunainen kassi kädessä heiluen. Matkalla sorrun heräteostamaan violetin tunikan. Vasta kotona huomaan sen kesäisen lyhyet hihat. Pitkät ne olisivat saaneet olla. Sen siitä saa, kun ostaa vaatteen sovittamatta suoraan tangolta.