Olin keväisellä kävelyllä. Maa on jo aivan sula, mutta sen kuivumista saamme vielä hetken odotella. Taivas oli posliininsininen ja siellä täällä leijui pöyheitä pilviä sen poikki. Naakat lentää lekottivat alhaalla ja varisten raakkumisessakin kuului jo kevät.

Pihan linnunpönttöön on muuttanut talitiainen. Muutama kuukausi, ja niitä on siellä jo monta. Pihapuiden juurella huomaa uusia, pieniä taimia. Vuosi tekee kiertonsa - elämä jatkuu.

Stoalaisuuden perushyveet

Mietin kävellessäni syntyjä syviä. Mietin kuinka paljon on tarpeeksi? Voiko mammona koskaan korvata mielenrauhaa ja sinistä taivasta? Luin pari iltaa sitten Marcus Aureliusta ja mieleen muistuivat stoalaisten filosofien korkeina pitämät hyveet:

Järkevyys ~ viisaus

Oikeudenmukaisuus

Kohtuullisuus

Urhoollisuus  

Kun lukee näiden sanojen ensimmäiset kirjaimet ylhäältä alas, muodostuu niistä "joku". Kuinka sopivaa. Joku, vaan ei jokainen. Joku, mutta kuka? Minä en osaa sanoa omistanko näitä hyveitä. En varmastikaan ole itse oikea henkilö sitä arvioimaan, vaan pitäisi kysyä läheisiltä. Haluaisin ainakin ajatella olevani oikeudenmukainen. Ja järkevyys - kyllä kai useimmiten? Kohtuullisuuden hyve unohtuu autuaasti, jos tarjolla on esimerkiksi herkullista kääretorttua (kuten viime perjantaina), tai marsipaania sisältäviä pääsiäismunia. Urhoollisuus - näkisin sen uskalluksena puolustaa oikeina pitämiään asioita. Kykynä seistä mielipiteidensä takana. Ihailen sellaisia ihmisiä, joiden mielipiteet ovat kaikkea muuta kuin suosittuja, mutta jotka silti sanovat ne suoraan.